Näin se on 10 viikkoa vierähtänyt pentujen syntymästä:) Huomenna alkaa Islan ja Nuoskan matkat uusiin koteihinsa. Lähdemme taas autoilemaan kohti Helsinkiä, sillä Isla lentää perjantaina Norjaan. Lammisen Päivi lähtee minulle matkaseuraksi ja tulkiksi:)  Nämä kaksi viimeistä ovat käyneet kovin rakkaiksi, ja luopuminen ei ole helppo hetki. Isla oli se tyttö, jota mietin pitkään omakseni. Ja Nuoska, pennuista pienin, jota piti auttaa ensi alkuun, ja kenestä kasvoi porukan symppis. Mieli on haikea, ja itku tulee kun ajatteleekin. Mutta elämä jatkuu:)

So, it's been 10 weeks since the pups were born :) Tomorrow Isla and Nuoska begin the journey to their new homes. Again, we head to Helsinki as Isla will fly to Norway on Friday. Päivi Lamminen will join me to keep me company and act as an interpreter :) These last two have become so dear to me and it won't be easy to let them go. Isla was the one I thought I might keep. And Nuoska, the smallest of all, who I had to help in the beginning and who became the most sympathetic of all. I'm so sad and burst to tears when I even think about them. But life goes on :)